-

Miten voi olla yksi ajanjakso niin kovaa taistelua

Taistelua joka asiasta

Taistelua läheisten kanssa

Taistelua harrastuksessa

Taistelua koulussa

Taistelua itseni kanssa

Mä yritän jankata itelleni, että kohta on loma. Mä voin unohtaa kaiken hetkeksi. Ei tarvitse hoitaa kun muutama asia ennen sitä. Mutta se tuntuu mahdottomalta. Musta tuntuu ettei mikään niin ysinkertainen asia oo tuntunut koskaan yhtä mahdottomalta. 

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan

Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan

Don't put the key to your happiness in someone else's pocket

Sitten kun mulla on rahaa, olen onnellinen.
Sitten kun taloni on siisti ja kunnossa, olen onnellinen.
Sitten kun kroppani näyttää hyvältä, olen onnellinen.

Mitä? Mä tajusin äsken jotain. Mä voin olla onnellinen juuri tällä sekunnilla. Ja mä olen, ja vain koska mä haluan olla. Ehkä mä voin olla onnellisempi, kunhan saan itteni treenattuu sellaseks kun haluan. Mutta miksen voi samalla edetä hymyssä suin, onnellisena? Yksi ihminen jaksaa aina hymyilyttää mua sen postiviisellä asenteellaan ja onnellisuudella. En edes ikinä puhu hänelle, mutta sen blogista paistaa sellainen onnellisuus ja vilpittömyys. Mä voin myös olla onnellinen. Jokainen voi olla.

“You will never be happy if you continue to search for what happiness consists of. You will never live if you are looking for the meaning of life.”
― Albert Camus

.

ahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaaahdistaa

and that's who i am

Mun tekis mieli huutaa koko maailmalle miten onnellinen olen

Tälläsiä piristyksiä syksyyn tarvitsee. Ne valaisee koko talvenkin yli. Tällä hetkellä mikään muu ei tunnu niin merkitykselliseltä, kun ne muutama pieni sana. Pienet sanat, jotka tulevat sanoinkuvailemattoman tärkeältä ihmiseltä. Mun tekisi vain mieli itkeä, itkeä onnesta. Kyyneleet valuu, sillä mulla on vaan niin hyvä olo.

I feel so happy I could die

Vaikka oon saanut taas vastaan vaikka minkälaista paskaa, ei ne tunnu enää miltään. Mulla on jotain paljon parempaa, enkä tarvitse niitä jotka eivät arvosta. Mä en tarvitse sua, en enää mihinkään.

We were best friends, we were two of a kind
But I'm saying goodbye, this is the end
You open your mouth, girl you wanna be cool
You're such a drama queen, think you're a superstar

Not giving up, ain't no way

Mä en taida kuluttaa sanoja, täyttää tätä postausta tekstillä. Mulla ei ole luova fiilis, parempi jättää tää vaan tyhjäksi. Ei ole mitään sanottavaa, jonka voisi heittää kaikkien kuultaviksi, luettaviksi.

Älä mieti menneitä, älä turhaan mieti tulevaa.
Kerro mulle miten historiaa luetaan.
Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan ja me voidaan tehdä ihan mitä halutaan.

Mun fiiliksist voi kertoo tällä hetkellä paleface ja gg caravan. Mut nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna kuunnella 30min kuvismaikan höpötystä. 

Mitä hymyysi kätkeytyy?

Se pieni hetki: Mä katsoin sua hymyillen,
ehkä vähän viehkeästi ja veikeästi.
Sä katsoit mua ensin kysyen, mutta salaperäinen
ja ihana hymy ulottui melkein korviisi asti.
En tiedä mitä näit hymyni takana, muttei sillä ole väliä.
Sillä hetkellä aika taisi unohtaa meidät.
Tunnenko jotain suurempaa? En tiedä, mutta olen sekaisin.

Syksy on saapunut. Siitä kertoivat eilen sadepisarat, ne kertoivat sitä koko päivän. Aamuisin herätessä on sysipimeää. Vaikka inhoan syksyä, mä rakastan valon jälkeen herätä pimeään. Mutta siihenkin kyllästyy, aivan kuten kaikkeen. Ei siitä pidä viikkoa pidempään, ihan kuin herääminen ei olisi muutenkin vaikeaa.


En voi lakata hymyilemästä typerästi,
ruumiini ei tottelea mua.
Mä en ole edes paikalla, mua ei pysty nyt tavoittamaan.


Syysmasennuksenkin merkkejä olen huomannut. Lähestyvä koeviikko aiheutata stressia, ainoastaan englannin osalta. Enkä ole saanut edes oikein luettua. Koe on huomenna. Pitää olla stressaamatta, ei se sillä parane. Päinvastoin.

Mulla on nyt liian hyvä fiilis ajattelemaan syksyä ja pimeyttä ja sadetta. Tänään on ollut erikoinen päivä. Koulusta tullessani tuntui, ettei mulla olis ruumista ollenkaan. Leijailen jossain toisessa maailmassa, tekee välillä hyvää ottaa aikalisää omasta kehostaan. Jalka alkoi kuitenkin puutumaan lähellä kotipysäkkiä, joka havahdutti mut taas todellisuuteen.